keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Sormiruokaa

Eli annetaan vauvan itse tutustua ruokaan - koskea, haistaa, maistella. Neuvolan täti suositteli kokeilemaan. Lapsi oppii näin myös ruuan palasiin, syljeneritys paranee, edullista puheenkehitykselle jne. Eilen, kun keitin porkkanan ja annoin hänelle niin suuhun ei mennyt mitään, mutta tänään jo innostui maistamaan ja viihtyi kauan ihmetellessään porkkanaa ja perunaa. Jos lapsi istuu suorassa ja palaset ovat kyllin isoja, eivätkä kovia, ei tukehtumisvaaraa ole - tosin koko ajan seurattava! Sotkunsietokykyä tämä kyllä vaatii:)
Ja ruokapäiväkirjaakin pidetään. Voi seurata paremmin, mistä ruuasta tulee vaivoja. Huomaathan selkeän käsialani?

Ei kommentteja: