Joko se talvi tuli jäädäkseen? Lumiukkoja ja -hevosia pihalla, toppavaatteita ja hanskoja kuivumassa. Pimeitä iltoja, kylmiä aamuja. Jäisiä autonlaseja. Onko nyt talvi?
Myrskyluodon Maija yöpöydällä. Ihana kirja. Elämän yksinkertaisuus, kiireettömyys, luonnon kauneus, puhtaus. Ja hämäränhetkien vietto, niinkuin kirjassa sanotaan - tarinoita kertoen, yhdessäolosta nauttien, arjen touhujen keskellä pysähtyminen - se on ihana idea tähänkin päivään! 
Ja oli tosi kivaa!
Kruunuja olen virkannut ihan vain siksi, kun niitä on niin kiva tehdä - ja ovat tosi suloisia ja lämpöisiä. Ja minä en ainakaan halua koskaan kasvaa liian "isoksi" ;) Pitää jäädä vähän varaa hassutella ja olla pinsessa, jookos. Tykkääköhän sisko omastaan?
Tänne kuuluu ihan hyvää. Luetaan viikon vanhoja lehtiä, kun aina ne vaan jää aikanaan lukematta ja eihän niitä raaski takassa polttaa ennenkuin on lukenut. Leikataan niistä sudokut irti mummulle ja papalle, kun ne tykkää niitä tehdä. Pappa selviää kuulemma ihan niistä vaikeatasoisistakin. Yritetään kovasti tarttua leluihin ja viedä suuhun, joskus se jo onnistuukin, kun kovasti keskittyy. Ihaillaan veliveikan äidille virkkaamaa rannekorua, joka sattui olemaan juuri yksi äidin lempiväreistä, mutta vähän kutittava kylläkin. Parannellaan flunssaa juomalla mummunmehua kuumana isosta kupista ja kääriytymällä vilttiin takan eteen. Ja yöllä syödään extraväköviä kurkkukarkkeja että saa vähän nukuttua. Ja päivällä on hyvä syy olla siivoamatta, kun ei ole ihan kunnossa ja väsyttääkin. Isäntä kiikutti illalla ison villakoiran niskasta roskikseen, käyhän se niinkin. Pakataan huomista Oulunreissua varten peräluukku täyteen tavaraa ja toivotaan, että pitkä ajomatka menee hyvin, edes kohtalaisesti. Ja katsellaan ulos ikkunasta, ihaillaan aurinkoista aamua. Ja nyt mennään laittamaan taas mehua kuumenemaan ja etsitään se kaikkein lämpöisin kaulahuivi.
Omenoita on syöty viime aikoina monessakin muodossa. Parasta ja epäterveellisintä taitaa olla tämä:)
